Helle oli pitkäveteinen kuin eteinen kuin laiskiainen. Se ei jaksanut itse kävellä ja siksi selkään löhähti kuin mikäkin turkispuuhka. 


”Oi puro siellä kuumissasi, huumissasi, jokin kaunis laulu sävellä", helle huohotti. "Niin mieluusti koko sieluusti sitä siimeksessä kuuntelen”.


 ”Älä siellä varjoissa pöhöä, vaan tanssimaan tule”, puro lauloi, soitti.  


”Valitettavasti en jaksa evääni heilauttaa, niin suureksi paisunut on maksani, eväät mieluummin syödä löhöän”, helle möhösi. 


”Oi olisipa helle vähemmän hillitön, sen seurassa vähän hilpeämpää olisi", puro solisi.