Siili oli kiukkuinen kuin ampiainen ja muutenkin sosiaalisesti vajaa: sillä oli juuri ja juuri yhtään kaveria ja jokainen ikinen joka sen kanssa kaverustui, hyvin pian siiliin raivustui, ja kun kaveruus loppui ja erääntyi, yhä sykkyrämmin  itseensä kerääntyi siili.

Mutta eräänä päivänä siili itseensä suuttui, otti ja muuttui: niin että piikkisestä iistä kasvoi tuntosarvi niin että kaksi ällää sen keskellä hyvin tunteikkaina liehuu.

ja se keveni, leveni ja liukastui ja mikä oli ennen piikkistä, olikin äkkiä liikkistä.

Sillä: Niinkuin  viili saattaa villiintyä, voi siili myöskin silliintyä. Niin että entinen siili, nykyinen silli ihan kaikkien kaverina kuin kala vedessä vilisee ja eli onnellisena elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Kun ällä sin ja lin välistä mureenaksi mureni
nousi silli kuivalle maalle ja sen
puskissa piikki-piikitteli
alkoi maitoa latkia
siiliä matkia

Sillä niin kuin tillistä saattaa tulla tiili,
Saattaa sillistäkin tulla siili.

Tänään kukaan ei määrää Riittaa. Hän nukkuu illan tuloon asti ja sitten lähtee öiseen puistoon paljain jaloin kiikkumaan: leikkii siellä myyrien ja pöllöjen kanssa. Loikkii pitkin poikin autoteitä. Se on turvallista kuin hevonen, mutta autot ovat nukkumassa.Sitten Riitta käy tervehtimässä iloista leipuria ja aamuäreää, vakavaa lehdenjakajaa ja palaa sitten kotiin keittämään tynnyrillisen aamukahvia. 

Helle oli pitkäveteinen kuin eteinen kuin laiskiainen. Se ei jaksanut itse kävellä ja siksi selkään löhähti kuin mikäkin turkispuuhka. 


”Oi puro siellä kuumissasi, huumissasi, jokin kaunis laulu sävellä", helle huohotti. "Niin mieluusti koko sieluusti sitä siimeksessä kuuntelen”.


 ”Älä siellä varjoissa pöhöä, vaan tanssimaan tule”, puro lauloi, soitti.  


”Valitettavasti en jaksa evääni heilauttaa, niin suureksi paisunut on maksani, eväät mieluummin syödä löhöän”, helle möhösi. 


”Oi olisipa helle vähemmän hillitön, sen seurassa vähän hilpeämpää olisi", puro solisi. 

Allakka lakossa

Ei ole ti tai ma tai pe
Ei ole su tai la tai ke

Ei ole huhti ei touko ei kesä
peipolta unohtuu rakentaa pesä
Ei ole mikään päivä tai viikko
kuu tai aurinko tai vuosiluku
viisari ei heilu, käki ei kuku.

On paiskittu tauotta päiviä öitä
aikoja on mitattu ja merkattu töitä

Nyt saa loppua palkaton uurastus
Jokaiselle allakalle palkankorotus!
huutaa Alma ja nakkaa hanskat kaakkoon:
Kaikkien maiden kalenterit 

yhtykää lakkoon!

Perhosten päiväkerhossa ommellaan silkistä sukkia, nuuhkitaan kauniita kukkia,
kerrotaan munamuistoja.


Perhosten päiväkerhossa lennellään pitkin puistoja, iloisesti parveillaan, kevyesti sarveillaan.


Perhosten päiväkerhossa kuunnellaan toukkien kuulumisia ja katsellaan hurmostuneita, hermostuneita perhosunia.

Empivämpi ja Lempivämpi sointuvat hyvin yhteen.

He ovat yhdessä aina: sunnuntaisin, tiistaisin ja kiistaisin.

Ja kun Lempivämpi lempii, silloin Empivämpi empii.

Saako äiti suuttua,

Hyenaaksi muuttua?
Murista ja karjua?
Paukutella ovia, heittää

sanoja kivikovia?

Saako äiti itkeä?

Vihastua maailmalle.

Olla pienempi pikkulasta?
Mennä pöydän alle, parkua?

Ryömiä karkuun ikkunasta?

Elviira pitää tulisista: hiilistä, ruusuista, hevosista.
Jos joku tai mikä Elviiraa uhkaa, joku tai mikä on kohta tuhkaa.

Oliivi, kivisydän ja kivihedelmä eli kiivi
ovat yhtä hyvät ystävykset 
kuin ympäripyöreät vätykset.

Juttujuurakosta otan pienen palan
sen multaan upotan

tarinoita kasvatan.
Noita avaa suunsa mustan kummitusluolan:
Tervetuloa sisään jännittävään seikkailuun,
ei ole mitään pelättävää.

Olipa! Olipa! Olipa! Olipa!
pieni mutta punakka
voimamies tai voima-akka

sukupuolella tässä tuskin on väliä

Vatsa niin kuin uimapallo oli miehellä joka oli

vahva niin kuin kurpitsa,

mutta vähän äkkiä

mies meni ihan lötköksi
ja puolella pieneni

ja sitten toisella puolella
ihan olemattomaksi muuttui

(koska uimapallosta tulppa puuttui).

Huolenkylväjä kylpee huolissaan. Se kutsuu sinutkin huojumaan. Ja sinut, ja sinut ja sinut myös. Onhan kaikki kunnossa? aallot kuiskivat. Onko jokin hätänä? aallot loiskivat. Mikä nyt on vikana? Aallot liplattavat.

Hurina

Puutarhuri istutti peltoon kymmenen pikkuautoa ja istui odottamaan kyytiä. Kun odotus oli täysi maasta kasvoi metallinen metsä. Öisin metsä hurisi ja päästeli vauhtiviiruja, ja puutarhurista tuntui aivan siltä kuin hän olisi asunut suuressa maailmassa, kiivaan moottoritien sykkeessä.

Eräänä päivänä Liisan kaikki vaatteet olivat kipeänä. Kengät olivat kompuroineet itsensä naarmuille, hattu oli täynnä luuloja. Kaulaliinaa kuristi, hanskoja kivisti ja housut tutisivat. Vaatteiden pitää antaa nyt levätä, Liisa sanoi äidille. Onneksi ilma oli lämmin ja siihen saattoi kietoutua, niin ettei vaatteiden vilustus tarttunut Liisaan.  

Ajatukset ovat hyttysten ja hevosten sukua. Jos unohtaa ikkunan auki huone täyttyy pörräävistä ajatuksista: niillä on iltavilli. Niille pitää laulaa niin kauan että ne alkavat keinua ja liukuvat uneen. Sitten saa mennä itsekin nukkumaan. 

TIEDOTE

Törkeän tärkeää, mutta tuskin salasta:

Tonnikalasta ei saa millään valasta. 

Maailman ohuin tyttö

Liina oli maailman ohuin tyttö. Niin lohduttoman ohut kuin lakana
Hyvin kevyenä, hyvin aaveellisena hän jokaisessa tuulessa lepatti

Jos joku törmäsi häneen, hän kietoutui häneen (niin kuin lakanat kietoutuvat) ja muutti hänet oikopäätää muumioksi.

Myrskysäällä kaikki maailman pilvet satoivat hänen päälleen
ja hän lysähti pyykkinarulta maahan ja painoi niin kuin tonnikala

siinä hän nyt makasi maassa aivan likaisena, sikaisena
märkänä myttynä ja itki pitkiä jokia

joissa naapurin lapset kahlasivat iloisesti saappaineen
ja kaloja nousi sinne kutemaan

uutta kangasta. Mutta  kun aurinko sitten kuivasi maassa makaavan rätin
Liina ompeli sen kiinni kalojen kutemaan kankaaseen
niin että syntyi pieni teltta.


Saanko nukkua yön ihan yksin teltassa? Liina kysyi äidiltä.
Kaikin mokomin, vastasi äiti. Mutta jos alkaa pelottaa

muista tulla sitten herättämään meidät.
Mutta ei Liinaa pelota omassa telttatalossa.
Oman makuupussin suojassa.
Oman taskulampun valossa.
Hän sarjakuvia lukee ja karkkeja syö
ja jättää hampaat pesemättä.

Toisinto

Olipa kerran Hirviö Hirveän Iloinen
miljoona ziljoona triljoona filjoona diljoona xiljoona
megagigagiljoona kiloinen
joka tauotta popsi ja röyhtäili
koko pitäjän peltoja lannoitti
ja sen napa kasvoi kuin kraateri
Teki paljon pahaa ja yhtä paljon hyvää
ja vielä enemmän tyhmyyksiä:

Esim kerran Hirviö ahmi pienen kerrostalon
mutta onneksi sen kaikki asukkaat olivat töissä
ja kouluissa ja päiväkodeissa ja kauppareissuilla
paitsi eräs vanha herra Äksymys josta ei ole niin väliä.
Toisen kerran se taas sammutti tulipalon
ja silloin sen vatsaa kuumotti aivan kuin olisi syönnyt pensaallisen chiliä, mutta palopäällikkö oli hyvin kiitollinen ja pormestari ojensi
Hirviölle mitallin: Me lyömme Teistä nyt Ritarin
Arvon Herra Hirviö Hirmuinen eikä laisinkaan haittaa että tulitte ahmineeksi myös sen pienen kerrostalon,
koska sehän oli arkkitehtonisesti melkoinen roska.

Mutta hirviö ei oikein jaksanut kuunnella pitkiä palopuheita
ja sillä oli lisäksi koko ajan nälkä ja niin se toimi vähän hätiköidysti
eikä malttanut vastustaa kiusausta, vaan kesken seremonian palopäällikön suuhunsa  naposteli.

Ja niin kuin arvata saattaa, tästä syntyi melkoinen riehu
sillä virkavallan syöminen on hyvin arvattavasti hyvin vakava rikos
ja kaikki poliisit ja kaikki paloautot ja kaikki ambulanssit
ja kaikki bussit ja junat ja raitiovaunut lähtivät jahtaamaan hirviötä.

Hirviö tietysti lähti siitä kiireen vilkkaa käpälämäkeen
mutta ei niin kiireen vilkkaa ettei se olisi ehtinyt hörpätä
matkallaan tehtaasta valuvaa likaista puroa kuiviin
eikä niin kiireen vilkkaa ettei se olisi ehtinyt ahmaista matkallaan
koko ajan kasvamistaan kasvavaa kaatopaikkaa puhtaaksi kaikista roskista ennen kuin hävisi kaukaisuuteen.

Ja vaikka kaupungin kaikki ambulanssit ja paloautot ja poliisiautot
ulvoivat väsymättä hirviön perään
ja vaikka koko kaupungin joukkoliikenne oli usutettu häntä jahtaamaan ei hirviötä saatu kiinni. Lopulta etsinnät julistettiin päättyneiksi. Mutta kun seuraavana päivänä pormestari ja vt. palopäällikkö tekivät inventaariota tapahtumasarjan plussista ja miinuksista painoivat sammutettu tulipalo, puhdistettu likaoja ja
siivottu kaatopaikka vaakakupissa niin paljon että he lopulta
(yhdestä menetetystä palopäälliköstä huolimatta) päättivät
antaa Herra Hirmuisen säilyttää ritarin arvonimensä.

Peru on pallo maan toisella puolella, eikun
maa pallon toisella puolella.
Sinne ei näe, paitsi jos on silmät selässä niin kuin kaihailulla
eikun haikailulla taikka
loistava pallosilmä niin kuin eikun heikun keikun
Taavetilla.
Sinne pitää matkata takaperin, ja tästä syystä Peru
on tulvillaan papuja.

Jos on kävelyllä käsillään tai sattuu kasvamaan alaspäin, saattaa
joutua Peruun. Niin kuin kuihtunut kukka. Tai jos menee niin kyyryyn että muuttuu siemeneksi. Kaikki itämättömät tillin siemenet rehottavat Perussa ja siksi siellä syödään uusia perunoita joka ikinen päivä hamaan iäisyyteen saakka.

Jos synttärijuhlille ei tullut yhtään vierasta ne ovat kaikki menneet peruun ja onpa mukaan tullut muutama ylimääräinenkin perunannostaja kuokka kädessään.

Kaikki vieraat viimeisen päälle inkkarivetimissä
ja kaikilla on päässään huopaiset taikurinhatut ja he ratsastaa patsastelevat ihan laamoina raikkaassa vuoristoilmassa Richard Claydermanin soittaessa heleästi huiluaan.