Toisinto

Olipa kerran Hirviö Hirveän Iloinen
miljoona ziljoona triljoona filjoona diljoona xiljoona
megagigagiljoona kiloinen
joka tauotta popsi ja röyhtäili
koko pitäjän peltoja lannoitti
ja sen napa kasvoi kuin kraateri
Teki paljon pahaa ja yhtä paljon hyvää
ja vielä enemmän tyhmyyksiä:

Esim kerran Hirviö ahmi pienen kerrostalon
mutta onneksi sen kaikki asukkaat olivat töissä
ja kouluissa ja päiväkodeissa ja kauppareissuilla
paitsi eräs vanha herra Äksymys josta ei ole niin väliä.
Toisen kerran se taas sammutti tulipalon
ja silloin sen vatsaa kuumotti aivan kuin olisi syönnyt pensaallisen chiliä, mutta palopäällikkö oli hyvin kiitollinen ja pormestari ojensi
Hirviölle mitallin: Me lyömme Teistä nyt Ritarin
Arvon Herra Hirviö Hirmuinen eikä laisinkaan haittaa että tulitte ahmineeksi myös sen pienen kerrostalon,
koska sehän oli arkkitehtonisesti melkoinen roska.

Mutta hirviö ei oikein jaksanut kuunnella pitkiä palopuheita
ja sillä oli lisäksi koko ajan nälkä ja niin se toimi vähän hätiköidysti
eikä malttanut vastustaa kiusausta, vaan kesken seremonian palopäällikön suuhunsa  naposteli.

Ja niin kuin arvata saattaa, tästä syntyi melkoinen riehu
sillä virkavallan syöminen on hyvin arvattavasti hyvin vakava rikos
ja kaikki poliisit ja kaikki paloautot ja kaikki ambulanssit
ja kaikki bussit ja junat ja raitiovaunut lähtivät jahtaamaan hirviötä.

Hirviö tietysti lähti siitä kiireen vilkkaa käpälämäkeen
mutta ei niin kiireen vilkkaa ettei se olisi ehtinyt hörpätä
matkallaan tehtaasta valuvaa likaista puroa kuiviin
eikä niin kiireen vilkkaa ettei se olisi ehtinyt ahmaista matkallaan
koko ajan kasvamistaan kasvavaa kaatopaikkaa puhtaaksi kaikista roskista ennen kuin hävisi kaukaisuuteen.

Ja vaikka kaupungin kaikki ambulanssit ja paloautot ja poliisiautot
ulvoivat väsymättä hirviön perään
ja vaikka koko kaupungin joukkoliikenne oli usutettu häntä jahtaamaan ei hirviötä saatu kiinni. Lopulta etsinnät julistettiin päättyneiksi. Mutta kun seuraavana päivänä pormestari ja vt. palopäällikkö tekivät inventaariota tapahtumasarjan plussista ja miinuksista painoivat sammutettu tulipalo, puhdistettu likaoja ja
siivottu kaatopaikka vaakakupissa niin paljon että he lopulta
(yhdestä menetetystä palopäälliköstä huolimatta) päättivät
antaa Herra Hirmuisen säilyttää ritarin arvonimensä.